Onneksi on soodaleipä!

Myöhäisen syksyn pimeys ja märkyys iskevät vasten kasvoja heti toimiston ovella. Päivä venähti taas pitkäksi, eikä kauppaan jaksa (tai ehdi). Jotain pitäisi kuitenkin keksiä, kun leipälaatikkokin kumisee tyhjyyttään. Onneksi on soodaleipä - tuo kaikkien laiskojen leipureiden sankari! Bongasin perusohjeen aikoja sitten Taikinatiinu -blogista.

Soodaleipä syntyy käden käänteessä: sitä ei tarvitse vaivata tai kohottaa. Aineksetkin ovat vaatimattomat eikä leipä ota nokkiinsa, vaikka käyttäisit siihen kaikkien jauhopussien pohjien jämät. Jääkaapin perältä löytyy yleensä joko piimää, kermaviiliä tai maustamatonta jugurttia (miten meillä aina jää jugurttipurkin pohjat kaappiin?). Sekaan voi nakata kuivahedelmiä, pähkinöitä, siemeniä... tai mitä nyt sattuu kaapista löytymään. Meidän mielestämme appelsiinin kuoren maku sopii tähän leipään erityisen hyvin. Kuivattua appelsiinin kuorta löytyy mm. Rainbown Fantasy kuivahedelmä- ja marjasekoituksesta. Uskoisitko, että sukaatitkin käyvät? Tänään katseeni osui pöydällä lojuneeseen appelsiiniin, joka sai luopua kuorestaan leivän lisämausteeksi.

Appelsiini-pähkinäsoodaleipä:

n. 6 dl sämpyläjauhoja (tai muita jauhoja)

1 tl suolaa

1 tl ruokasoodaa

3½ dl piimää
(1 appelsiinin kuori raastettuna)

½ dl kuivahedelmiä
½ dl maapähkinöitä

Sekoita jauhot, suola ja sooda taikinakulhossa. Raasta appelsiinin kuori jauhojen joukkoon ja sekoita. Muotoile kuoppa jauhoseokseen ja kaada piimä/jugurtti kuoppaan. Sekoita jauhot piimän joukkoon. Sekoita kuivahedelmät joukkoon. Taikina jää löysän tahmeaksi. Kumoa taikina leivinpaperoidulle pellille ja ripottele taikinan päälle sen verran jauhoja, että pystyt muotoilemaan leipää pyöreämmäksi. Vedä terävällä veitsellä ristikkokuvio leivän pintaan. Paista 200 asteessa (alatasolla) noin 35 minuuttia. Jos epäilet leivän kypsyyttä, käännä se ympäri ja koputtele pohjaa. Kypsän leivän tunnistaa kumeasta äänestä. 

Minulla tuloksena on useimmiten aika laakea ja lättänä leipä, jossa sisus on herkullisen pehmeä ja kuori hieman rapsakka. Leivästä varmasti saisi ulkonäöllisesti edustavamman, jos jauhojen määrän kanssa olisi täsmällisempi ja jaksaisi etsiä optimaalista koostumusta. Mutta mielestäni tämän leivän idea nimenomaan on sen huolettomuus, vaivattomuus ja hyvä maku, joten en ole antanut leivän lättänän ulkomuodon häiritä. Leipä on parhaimmillaan pienen vetäytymisen jälkeen, mutta maistuu vielä seuraavanaki päivänä.

Piimän sekoittaminen jauhoseokseen

Leipä valmiina uuniin

Ja kaunis lopputulos!