Suklaata, appelsiinia ja kahvia!

Tykkään kahvista, siis hyvästä kahvista. Toimiston kitkeriä automaattikupposia ei lasketa, niitä tulee kumottua pelkästään väsymyksestä ja tottumuksesta.  Kotona on aikaa juoda kahvia vain viikonloppuisin.Yleensä yksin. Mieheni M kun ei oikeastaan juo kahvia. Sunnuntaikahvitteluissa kyllästyin siihen, että kalliit espressopussit väljähtyivät säilytyksessä (ja kyllä, kokeilin monia erilaisia säilytystapoja). Kyllästyin myös mutteripannun pesemiseen ja tiivisteen vaihtamiseen. Mukavuudenhaluista? Kyllä! Eikä pannun paine oikeasti riittänyt. En kuitenkaan ole kahvihifistelijä, saati turhan varakas, joten en investoinut kahvimyllyyn tai itse pavut jauhavaan espressokeittimeen. Sitten M osti meille Pauligin Cupsolo -laitteen. Vaikka kahvilaatuja on rajallisesti saatavilla, eikä kahvin laatu pääse baristojen taidonnäytteiden tasolle, voin ihan rehellisesti sanoa, että tykkään tuosta laitteesta niin kovasti! Tuore kahvikupponen, nam! Nopeasti, jee! Helposti, wau!

Nyt lähti juttu kyllä ihan sivuraiteille. Tarkoitus kun oli kirjoittaa suklaasta! Tai siis suklaakakusta. Selailin Pauligin sivuja ja törmäsin makupari -haasteen resepteihin. Kokkasin kaverille valmistujaisillallista ja nappasin jälkkärin idean Voisilmäpeli-blogin mausteisesta suklaakakusta. Kakku oli sovitettu yhteen Pauligin Mexico -alkuperäkahvin kanssa. Päätin syventää kakun makua ja vahvistaa appelsiinin asemaa. Niinpä: pienillä ja vähän suuremmillakin muokkauksilla kakusta tuli aivan taivaallista! Tarjoile vaniljajäätelön ja appelsiinilohkojen kera. Ihanan mausteista, suklaista, mutta raikasta! Tätä vois tehdä jouluna?

Mausteinen appelsiini-suklaakakku (kuudelle)

100 g Marabou Premium Dark Orange -suklaata (70% kaakaota)

100 g voita

1,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 munaa

1 appelsiinin kuori raastettuna
½ appelsiinin mehu
1 rkl vehnäjauhoja
½ dl kaakaojauhetta

½ tl cayannepippuria

½ tl kanelia
½ tl inkivääriä (jauhettu)
ripaus pomeranssinkuorta

ripaus rouhittua mustapippuria

Vuoraa pieni uunivuoka (n. 22 x 13 cm) leivinpaperilla. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Sulata kattilassa (mieluiten vesihauteessa) miedolla lämmöllä suklaa ja voi. Siirrä sivuun jäähtymään. Sekoita pienessä kulhossa vehnäjauhot, kaakaojauhe ja mausteet. Vatkaa munat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita varovasti nostellen hieman jäähtynyt suklaa-voiseos muna-sokerivaahtoon. Raasta sekaan appelsiinin kuori ja purista puolen appelsiinin mehu, pyöräytä sekaisin. Lisää jauhoseos siivilän kautta. Sekoita mahdollisimman vähän. Kaada taikina vuokaan ja paista noin 25 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä esim. hammastikulla. Kakun on tarkoitus jäädä kosteaksi, joten kakun voi ottaa uunista kun tikkuun vielä tarttuu kosteita kakunmuruja.

Kakku on parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä, kun mausteiden maut ovat voimistuneet ja tasapainottuneet. Eli täydellinen jälkiruoka illallisille! Kaikki työvaiheet, jotka voi siirtää illallisia edellisille päiville, helpottavat itse juhlapäivää. Kuori appelsiini veitsellä ja leikkaa lohkoiksi. Leikkaa kakku annospaloiksi. Kokoa annokset jätskipallojen ja appelsiinilohkojen kera, päälle voit ripauttaa kanelia. Nauti.

Kovan onnen sämpylät

Joinakin päivinä mikään ei onnistu, ei välttämättä edes leipominen. Tyhmän työpäivän jälkeen ruuhka-autoilin kotiin. Ihan tuskaa! Autoilen harvoin, töihin vielä harvemmin. Nyt aikataulu pakotti minut lähtemään kotimatkalle pahimpaan mahdolliseen ruuhka-aikaan. Ihan tuskaa! Pääsin ehjänä (sekä auto että minä) kotiin, kävin kaupassa, vedin lenkkivaattet niskaan ja laitoin sämpylätaikinan kohoamaan. Luulin, että kaikki meni aikataulun mukaisesti, mutta ei-ei. En tiedä mitä kaikkea siinä tapahtui, väärinkäsityksiä ja kaikkea, mutta lopputulos oli se, että pyörittelin kohonneesta taikinasta sämpylät pellille toista kohotusta varten, ja lähdin vasta sen jälkeen lenkille. Lenkille, joka ei kulkenut hyvin, ja johon upposi enemmän aikaa kuin piti. Kotona löysin pellille miltei tasaiseksi levyksi lörähtäneen taikinan. Pyörittelin taikinan sinnikkäästi uusiksi palloiksi. Uuni päälle, sämpylöiden pikauusintakohotus ja paisto. Maistoin yhden, kyllä tuli hyviä! Olin loppuillasta kamalan väsynyt ja menin ajoissa nukkumaan. Ja aamulla löysin sämpylät kuivina korppuina keittiön pöydältä. Säännöllisesti vierailulla käyvä ystävämme "Joku" oli unohtanut laittaa ne pussiin. Tai edes nakata liinan päälle. Noh, ihan kivoja paahdettuina vielä?

Seesaminsiemen-karpalo-spelttisämpylät (12 kpl)

4 dl maitoa
25 g hiivaa
1 tl suolaa
2 rkl tummaa siirappia
½ dl seesaminsiemeniä
½ dl kuivattuja karpaloita
3 dl sämpyläjauhoja
6-7 dl spelttijauhoja (täysjyvä)
1 rkl öljyä

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, liuota hiiva. Lisää suola, siirappi ja seesaminsiemenet. Alusta jauhot taikinaan. Lisää kuivatut karpalot ja öljy alustuksen loppupuolella. Taikina saa jäädä aavistuksen löysemmäksi kuin tavallinen sämpylätaikina. Täysjyväspeltti imee itseensä enemmän kosteutta, joten sämpylöistä tulee helposti kuivia, jos jauhoja on liikaa. Anna taikinan kohota liinalla peitettynä puolisen tuntia, tai kunnes taikina on noin kaksinkertainen. Jaa taikina osiin ja pyörittele taikinasta jauhojen avulla sämpylöitä. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Anna sämpylöiden kohota sen aikaa liinan alla. Paista 10-14 minuuttia, kunnes sämpylät ovat kauniin värisiä ja kumisevat pohjaan koputtaessa.

Speltissä itsessään on mukava aromikas maku, jota seesaminsiemenet täydensivät. Karpalot toivat mukavan makeahkon lisäsäväyksen. (Meidän perheen leivissä pitää siis aina olla mukana joku makea elementti: kuivahedelmiä, rusinoita, marjoja... ) Näistä sämpylöistä pitää ehdottomasti ottaa revanssi! Hyvä maku, huono tuuri.

Mokkapalat is back!

Mokkapalat ovat pitkään olleet mielessäni "ei koskaan enää" -listalla. Mokkapaloja väännettiin yläasteen kotitaloustunneilla kyllästymiseen saakka. Mokkapalat kuuluivat myös ex-työpaikan kahvitusten vakiolistalle "kun piti tehdä nopeasti jotain hyvää". Käytännössä mokkapalat olivat usein ohuita kuivia taikinalevyjä, joiden päälle oli lorautettu niin tiukkaa tomusokeri-kahvimössöä, että sukat pyörivät jalassa. Rasvaa tietysti sen verran, että koko kuorrute tarttuu napakasti kitalakeen.

Tämän esipuheen perusteella voinette arvata, miten yllättynyt olin, kun löysin itseni leipomasta mokkapaloja! Glorian Ruoka & Viini 7/2012 nimittäin käännytti minut portviini-karpalo mokkapalojen ohjeella. Tein ohjeesta vain puolikkaan ja paistoin sen aika pienessä uunivuuassa (n. 13 x 22 cm), joten tuloksena oli mukavasti paksuhko pohja. Paksumpi pohja on helpompi paistaa juuri sopivan meheväksi, ohut lipsahtaa helposti kuivaksi. Tällä ohjeella syntyi kyllä niin herkullinen suklaajälkkäri, että se ehti kerätä jos jonkinmoisia kehuja viikonlopun aikana :)

Portviini-karpalomokkapalat:

150 g tummaa suklaata (esim. fazerin tumma)
150 g voita
3 kananmunaa
2 dl sokeria
½ dl portviiniä
½ dl kaakaojauhetta (makeuttamaton, esim. van houten tai fazer)
1½ dl vehnäjauhoja
1 dl pakastekarpaloita
1 dl rouhittuja pekaanipähkinöitä

Kuorrute:
50 g voita
½ dl portviiniä
1 rkl pikakahvi/espressojauhetta
3/4 dl kaakaojauhetta
5-6 dl tomusokeria

Koristeeksi:
kuivattuja karpaloita
pähkinärouhetta

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Asettele leivinpaperi uunivuuan pohjalle (saat leivinpaperin asettumaan paremmin, jos rutistat leivinpaperin ensin mytyksi). Sulata suklaa ja voi kulhossa vesihauteessa (ks. vinkin alempana). Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää suklaa-voiseos ja portviini muna-sokerivaahtoon. Siivilöi kaakaojauhe ja vehnäjauhot taikina, kääntele taikina tasaiseksi. Sekoita mahdollisimman vähän, jotta taikina pysyy ilmavana. Kääntele lopuksi kohmeiset karpalot ja pähkinärouhe taikinaan. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Paista uunin keskitasolla 25-30 minuuttia (riippuu kakun paksuudesta). Kokeile kypsyyttä esim. hammastikulla. Jos tikkuun tarttuu löysää taikinaa, jatka paistamista. Kun tikkuun tarttuu vain pari kosteaa kakkumurua, pohja on valmis. Jos tikkuun ei tartu mitään, pohja on todennäköisesti mennyt jo kuivaksi. Anna pohjan jäähtyä.

Valmista kuorrute: kiehauta voi, portviini ja pikakahvijauhe kattilassa. Siivilöi kaakaojauhe joukkoon ja lähde lisäämään tomusokeria. Massa on valmista kun se on riittävän paksua pysyäkseen kakun päällä. Jos haluat pintaan kuvioita, lisää tomusokerin määrää niin saat vielä jämäkämpää massaa. Levitä kuorrute jäähtyneen pohjan päälle. Koristele. Anna kakun jähmettyä ainakin 30 minuuttia ennen tarjoilua. Toisaalta kakun maku vain paranee ajan myötä, joten voit aivan hyvin valmistaa kakun edellisenä päivänä valmiiksi. Ja maistuu muuten aivan taivaalliselta pienen vaniljajäätelöpallon kanssa!

Vinkit suklaan sulatukseen:

Paloittele suklaa ja voi kulhon pohjalle ja aseta kulho lämpimän vesihauteen päälle. Käytä keskilämpöä. Sulatetun suklaan rakenne ja maku pysyvät parhaina, jos maltat sulattaa sen hitaasti miedolla lämmöllä. Jos kulho pääsee koskemaan veden pintaan, on vielä tärkeämpää, ettet päästä vesihaudetta liian kuumaksi. Tumman suklaan lämpötilaa ei tulisi päästää ainakaan yli 50 asteen. Voit kokeilla lämpötilaa nostamalla tipan suklaata alahuulta vasten. Jos se polttaa, suklaa on liian kuumaa. Vesihauteen kanssa kannattaa olla varovainen. Pisarakin suklaan sekaan loiskahtanutta vettä voi tehdä suklaasta rakeisen ja kiillottoman. Varo myös höyryä (mutta tämähän on helppo ratkaista sillä, ettet päästä vettä liian kuumaksi!). Ja mikrosulatusta en suosittele. Äärimmäisen pakon edessä käytä matalaa tehoa ja vain lyhyitä 20 sekunnin lämmitysjaksoja välillä sekoittaen.

Maistuvia hetkiä retroherkun parissa!

Maukkaat aamusämpylät yötaikinasta

Onko mitään ihanampaa, kuin uunituore leipä aamulla? Ei! Toisaalta, onko mitään kamalampaa kuin alkaa vaivata taikinaa heti, kun on saanut silmänsä auki? Toinen ei! Onneksi tämän ongelman voi ratkaista tekemällä yötaikinan. Taikina valmistetaan iltasella kylmään nesteeseen, ja hiivaa käytetään tavallista vähemmän. Taikina saa makoilla yön yli jääkaapissa, hiljaa kohoten ja makujen vetäytyessä. Aamulla taikina pyöräytetään tango(i)ksi ja leikataan sämpyläpaloiksi. Palat pellille ja kylmään uuniin. Uuni säädetään 200 asteeseen. Sämpylät kohoavat uunin lämmetessä ja lopulta paistuvat. Hykerryttävän helppoa! Ja ihan oikeasti uskon, että tässä pitkässä kohottamisessa on joku taika. Sämpylöistä tuli nimittäin erityisen maukkaita!

Aamusämpylät (12 kpl):

3 dl maitoa, piimää tai vettä

15 g hiivaa
1 tl suolaa
1-2 rkl siirappia (maun mukaan)
2 dl täysjyvä spelttijauhoja
4-3 dl sämpyläjauhoja
2 rkl rypsiöljyä
siemeniä, rusinoita

Tee taikina illalla ennen nukkumaan menoa: murenna ja liuota hiiva kylmään nesteeseen. Lisää suola ja siirappi. Alusta jauhot taikinaan. Lisää öljy taikinaan alustuksen loppupuolella. Lisää lopuksi siemeniä, pähkinöitä ja/tai kuivahedelmiä maun mukaan. Taikina on valmista, kun se hieman irtoaa kulhon reunoista. Löysähkö taikina antaa kuohkeimmat ja pehmeimmät sämpylät, joten varo ylijauhottamista. Peitä taikinakulho kelmulla ja laita kulho yöksi jääkaappiin. Aamulla kumoa kohonnut taikina reilusti jauhotetulle alustalle, ja muotoile taikina tangoksi. Jaa tanko 12 osaan ja nostele sämpyläpalat pellille. Laita sämpyläpelti kylmään uuniin, ja käännä lämpö päälle, 200 asteeseen. Sämpylät nousevat uunin lämmetessä ja lopulta paistuvat. Paistoaika riippuu uunin lämepenemisestä, meidän uunilla sämpylät olivat valmiita noin 20 minuuutissa. (Jos aamiaisseura ei olekaan vielä heräämään päin ja taikinapalat ovat jo pellillä, älä hätäänny, voit jättää sämpylät kohoamaan perinteiseen tapaan pellille liinan alle, ja laittaa sitten myöhemmin kohonneet sämpylät kuumaan uuniin.)

Viikonlopun aamuherkut ovat joskus varsin yksinkertaisia. Kuten tuore sämpylä ja juustosiivu teekupposen kanssa.

Ohjeen alkuperä on hämärän peitossa, nyt löysin sen kirjoitettuna muistivihkon takasivulle. Olisiko pohja otettu muinoin jostain sämpyläjauhopussista, mutta sen jälkeen ohje on taas lähtenyt elämään omaa elämäänsä.

Raikasta sitruunajuustokakkua

Tätä kakkua olen tehnyt jo muutamaan otteeseen: läksiäiskahveille, vappulounaalle ja pääsiäispöytään.  Paras laittaa ohje muistiin ennen kuin jää hyvä kakku unholaan! Alkuperäinen ohje on Kinuskikissan herkullisesta blogista. Itse en tosin tehnyt kakusta ihan niin höyhenenkevyttä, vaan käytin ihan oikeaa sokeria makeutusaineen sijaan. Juustokakut ovat niin käteviä. Kakun voi valmistaa jo edellisenä päivänä, eikä uunia tarvita (täydellinen mökkikakku siis). Mutta kun sanon käteviä, niin en tarkoita, että ne olisivat aina onnistuneita. Pahimmillaan juustokakku on ällöttävää ja tunkkaista. Tämä sitruunainen kakku sen sijaan on ihanan raikas, kevyt ja sulaa suussa!

Kuva läksiäiskahvitteluihin väsätystä kakusta. Pahoittelen rumaa taustaa...

Sitruunajuustokakku

Pohja:
200g Digestive-keksejä (käytin täysjyväversiota)
1 prk lasten hedelmäsosetta maun mukaan (esim. omena-banaani-appelsiini)

Täyte:
6 liivatelehteä
1 sitruunan kuori
1 dl sitruunamehua
200 g kevyttä maustamatonta tuorejuustoa
2 dl (rasvatonta) sitrusjugurttia/veriappelsinijugurttia tms.
1 prk rasvatonta maitorahkaa
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4 valkuaista

Kiille:
3 liivatelehteä
2½ dl appelsiinimehua

Pingota leivinpaperi irtopohjavuuan (halkaisija 24 cm) pohjalle. Murskaa keksit. Voit esimerkiksi laittaa keksi paksuun(!) pakastepussiin ja murjoa keksit kaulimella. Sekoita keksimurska ja hedelmäsose, painele seos irtopohjavuuan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.

Laita täytteeseen varatut liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Raasta sitruunan kuori ja purista mehu. Yhdistä tuorejuusto, jugurtti, rahka, sitruunankuori, sokeri ja vaniljasokeri tasaiseksi massaksi. Kiehauta sitruunamehu, nosta kattila levyltä. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi ja liuota liivatelehdet kuumaan sitruunamehuun. Anna sitruunamehun jäähtyä ja vaahdota sillä aikaa valkuaiset puhtaassa kulhossa. Sekoita sitruunamehu tuorejuusto-rahka-jugurttiseokseen. Lisää lopuksi valkuaisvaahto, sekoita varovasti tasaiseksi. Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle ja laita vuoka jääkaappiin 3-4 tunniksi.

Valmista kiille. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä. Kiehauta osa appelsiinimehusta ja sulata liivatteet siihen. Älä siis kuumenna turhaan koko mehumäärää, riittää että saat liivatteet sulamaan! Yhdistä "liivatemehu" loppuun mehumäärään. Anna mehun jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja valuta varovasti hyytyneen täytteen päälle. Kannattaa käyttää esimerkiksi lusikkaa apuna: valuta liemi lusikan selkämystä pitkin, jolloin täytteen pinta säilyy ehjänä. Anna hyytyä. Koristele mielesi mukaan. Itse turvauduin helppoihin ja näyttäviin ananaskirsikoihin.

Kakusta saa helposti myös gluteiinittoman version (käytä pohjaan gluteiinittomia lempparikeksejä) tai laktoosittoman (miltei kaikkia maitotuotteita on nykyään tarjolla myös laktoosittomana).

Onneksi on soodaleipä!

Myöhäisen syksyn pimeys ja märkyys iskevät vasten kasvoja heti toimiston ovella. Päivä venähti taas pitkäksi, eikä kauppaan jaksa (tai ehdi). Jotain pitäisi kuitenkin keksiä, kun leipälaatikkokin kumisee tyhjyyttään. Onneksi on soodaleipä - tuo kaikkien laiskojen leipureiden sankari! Bongasin perusohjeen aikoja sitten Taikinatiinu -blogista.

Soodaleipä syntyy käden käänteessä: sitä ei tarvitse vaivata tai kohottaa. Aineksetkin ovat vaatimattomat eikä leipä ota nokkiinsa, vaikka käyttäisit siihen kaikkien jauhopussien pohjien jämät. Jääkaapin perältä löytyy yleensä joko piimää, kermaviiliä tai maustamatonta jugurttia (miten meillä aina jää jugurttipurkin pohjat kaappiin?). Sekaan voi nakata kuivahedelmiä, pähkinöitä, siemeniä... tai mitä nyt sattuu kaapista löytymään. Meidän mielestämme appelsiinin kuoren maku sopii tähän leipään erityisen hyvin. Kuivattua appelsiinin kuorta löytyy mm. Rainbown Fantasy kuivahedelmä- ja marjasekoituksesta. Uskoisitko, että sukaatitkin käyvät? Tänään katseeni osui pöydällä lojuneeseen appelsiiniin, joka sai luopua kuorestaan leivän lisämausteeksi.

Appelsiini-pähkinäsoodaleipä:

n. 6 dl sämpyläjauhoja (tai muita jauhoja)

1 tl suolaa

1 tl ruokasoodaa

3½ dl piimää
(1 appelsiinin kuori raastettuna)

½ dl kuivahedelmiä
½ dl maapähkinöitä

Sekoita jauhot, suola ja sooda taikinakulhossa. Raasta appelsiinin kuori jauhojen joukkoon ja sekoita. Muotoile kuoppa jauhoseokseen ja kaada piimä/jugurtti kuoppaan. Sekoita jauhot piimän joukkoon. Sekoita kuivahedelmät joukkoon. Taikina jää löysän tahmeaksi. Kumoa taikina leivinpaperoidulle pellille ja ripottele taikinan päälle sen verran jauhoja, että pystyt muotoilemaan leipää pyöreämmäksi. Vedä terävällä veitsellä ristikkokuvio leivän pintaan. Paista 200 asteessa (alatasolla) noin 35 minuuttia. Jos epäilet leivän kypsyyttä, käännä se ympäri ja koputtele pohjaa. Kypsän leivän tunnistaa kumeasta äänestä. 

Minulla tuloksena on useimmiten aika laakea ja lättänä leipä, jossa sisus on herkullisen pehmeä ja kuori hieman rapsakka. Leivästä varmasti saisi ulkonäöllisesti edustavamman, jos jauhojen määrän kanssa olisi täsmällisempi ja jaksaisi etsiä optimaalista koostumusta. Mutta mielestäni tämän leivän idea nimenomaan on sen huolettomuus, vaivattomuus ja hyvä maku, joten en ole antanut leivän lättänän ulkomuodon häiritä. Leipä on parhaimmillaan pienen vetäytymisen jälkeen, mutta maistuu vielä seuraavanaki päivänä.

Piimän sekoittaminen jauhoseokseen

Leipä valmiina uuniin

Ja kaunis lopputulos!

Gluteenittomat wilhelmiinat

Halusin leipoa jotain tuliaisiksi, ja etsiskelin suht vaivattomia gluteenittomia reseptejä. Gluteenitonta leivontaa -blogi on ennenkin pelastanut minut pulasta - niin kuin nytkin. Välttelin gluteenin lisäksi myös laktoosia, joten pyörähdin kaupan kautta noutamassa laktoositonta voita.

Wilhelmiinat:

200 g laktoositonta voita
1½ dl sokeria
2 rkl tummaa siirappia
1 keltuainen
5 dl Semperin hienoa jauhoseosta
1 rkl vaniljasokeria
2 tl ruokasoodaa
(kanelia)

Vatkaa voi, siirappi ja sokeri vaahdoksi. Lisää keltuainen ja vatkaa hyvin. Sekoita kuivat aineet keskenään ja  lisää taikinaan. Lisäsin taikinaan myös ripauksen kanelia. Sekoita taikina tasaiseksi ja muotoile palloksi. Laita taikina jääkaappiin jähmettymään noin tunniksi. Jaa taikina neljään osaan ja pyörittele tangoiksi kevyesti jauhotetulla alustalla. Jos taikina pehmenee liikaa, se tarttuu alustaan ja käsiin vaikka kuinka lisäisit jauhoja. Jos näin käy, laita taikina hetkeksi jäähylle jääkaappiin. Asettele tangot väljästi leivinpaperoidulle pellille. Itse en uskaltanut laittaa kuin kaksi tankoa samalle pellille. Lopputuloksen nähtyäni kolmas olisi juuri ja juuri mahtunut samaan satsiin, sillä tangot leviävät reilusti uunissa. Paista tankoja 200 asteessa 10-15 minuuttia. Leikkaa tangot heti kuumina sopiviksi paloiksi/viipaleiksi. Vältä pikkuleipien siirtelyä ennen kuin ne ovat kunnolla jäähtyneet ja kovettuneet.

Sainpahan taas hyvän opetuksen: älä ikinä puuhaa monta asiaa yhtä aikaa ja luota sokeasti annettuun paistoaikaan. Alkuperäisessä ohjeessa annettiin paistoajaksi n. 15 minuuttia, joka oli minun uunillani ihan liikaa. Eka satsi sai "liikaa paahtunutta makua" ja vain tangon keskiosasta sai pari syöntikelpoista maistiaista. Että jos seuraavalla kerralla jättäisin höseltämisen vähemmälle?

Kivan rapsakoita ja täyteläisiä pikkuleipiä!

Tuunattu bolo de caco - inspiraatiota nettiohjeista

Kaverini vieraili Madeiralla joku aika sitten. Hän oli ihastunut paikalliseen leipälaatuun, bolo de caco. Ohjetta hän esitteli Kotikokki.net sivustolta. Kyseisen ohjeen autenttisuuteen en osaa ottaa kantaa, kun en ole itse Madeiralla käynyt, enkä bolo de cacoa ennen maistanut. Mutta ohje herätti leivontainspiraation! Leipä kai perinteisesti syödään valkosipuli-persiljavoin kanssa. Koska olen patologinen reseptien muokkaaja, minulla heräsi vastustamaton himo laittaa yrttejä jo itse leipätaikinaan!

Leivän maussa oleellinen tekijä on bataatti. Maistelin omaa keitettyä bataattiani ja tuumasin, että kyseessä ei ollut mikään erityisen maukas yksilö. Tarkempi analyysi osoitti, että bataatista puuttui makeutta. Niinpä otin avuksi hunajapurkin.

Näin syntyi tuunattu versio bolo de cacosta (n. 8 kpl):

2,5 dl bataattien keitinvettä
300-400 g bataattia
15 g hiivaa
0,5 tl suolaa
1 rkl hunajaa
pieni nippu timjamia silputtuna (tai muuta yrttiä)
n. 6 dl vehnäjauhoja

Kuori ja kuutioi bataatti. Keitä bataatti kypsäksi, säästä keitinvesi. Muussaa bataatti ja lisää hunajaa maun mukaan, jos bataatti vaikuttaa mauttomalta. Mittaa kulhoon 2,5 dl bataatin keitinvettä, joka on tässä vaiheessa toivottavasti jäähtynyt kädenlämpöiseksi. Liuota hiiva nesteeseen, lisää suola ja bataattimuussi. Silppua sekaan timjamia tai muuta yrttiä maun mukaan, kuivatutkin toimivat. Alusta jauhot taikinaan. Osan vehnäjauhoista voi korvata esim. sämpyläjauhoilla niin saat taikinaan vähän rakennetta ja kuitua! Taikina saa jäädä aika löysäksi. Anna kohota 30-40 minuuttia. Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja jaa taikina 8 osaan. Taputtele taikina n. 1 cm paksuisiksi kiekoiksi jauhojen avulla. Murustelin tässä vaiheessa vähän sormisuolaa leipien päälle (täysin valinnaista). Anna leipästen kohota pellillä liinan alla sen aikaa kun uuni lämpenee 225 asteeseen. Paistoaika riippuu leipästen koosta, itsellä taisi mennä 15 minuuttia.

Leipäset ennen kohottamista.

Maistuivat erinomaisesti voin/margariinin kanssa! Voin kyllä kuvitella, että "perustaikina" ilman yrttejä maistuu myös hyvältä valkosipuli-yrttivoin kanssa. Minusta se oli vain jotenkin herkullisempaa sekoittaa yrtit jo taikinaan. Kukin tyylillään. Maku- ja maustamisasioista voi pelkästään kiistellä!

Aikainen sunnuntaipulla

Kävipä taas kerran niin, että heräsin sunnuntaiaamuna aivan liian aikaisin. Kello näytti seitsemää, mutta muistelin jonkun puhuneen kellonsiirrosta. Hah, heräsin siis kuudelta. Aivan liian aikaisin, että kehtaisi herättää toisen siitä viereltä. Hipsin hiljaa keittiöön, ja mietin hetken mitä tekisin. Kahvikone pitää aivan valtavaa pörinää, en kehtaa. Aamupuuroa on turha vielä keittää valmiiksi, se ehtii "hautua yli" ennen aamiaisaikaa. Mutta pullaa! Pullaa voi aina leipoa! Ja sen tekeminen ei edes aiheuta suurta meteliä, jos nyt pientä mittakippojen kilinää ei lasketa.

Koska perhettämme koettelee vitsaus nimeltä "ruokavalion keventäminen", päätin tehdä ihan vain pienen taikinan. Ettei niitä pullia sitten jää liikaa pakastimeen, herkuteltavaksi pitkin arkipäiviä. Vilkaisin aamupakkasesta huurteiselle parvekkeelle ja näin syksyiset omenahillopurkit. Ja kappas, idea omenahilloisesta bostonkakusta oli valmis. Ohje perustuu hesarin omenaiseen bostonkakkuun. Ja minun mielestäni pullassa ei voi olla liikaa kaardemummaa, sanokaa mitä sanotte.

Bostonkakku omenahillolla ja kookoshiutaleilla:
Pullataikina:
1 dl maitoa
25 g hiivaa (hesarin ohjeessa on 50 g, kuulostaa huimalta määrältä näin pieneen taikinaan)
1/2 dl fariinisokeria
1/2 tl suolaa
2 tl kaardemummaa
2 kananmunaa
50 g pehmeää voita
6-7 dl vehnäjauhoja

Täyte:
sulatettua voita
3 dl omenahilloa
ripaus ruokokidesokeria (riippuu kuinka makeaa hilloa käytät)
reilusti kanelia
kookoshiutaleita maun mukaan

Voiteluun:
kananmuna

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita suola, sokeri, kaardemumma ja kananmunat maito-hiivaseokseen. Alusta jauhot taikinaan desi kerrallaan, sekoita voimakkaasti, jolloin sitkoa lähtee muodostumaan jo varhaisessa vaiheessa. Itse käytän lusikkaa tai puuhaarukkaa kunnes on pakko siirtyä käsipeliin. Lisää pehmeä (siis ei täysin sulatettu) voi taikinaan loppuvaiheessa ja vaivaa kunnes voi on kokonaan imeytynyt taikinan joukkoon. Tämän vaiheen jälkeen voit vielä lisätä jauhoja, jos taikinan koostumus sitä vaatii. Pullataikina ei missään tapauksessa saa olla liian jauhoista. Liian monet kuivat pullat ovat opettaneet jättämään taikinan sopivan pehmeäksi. Kokeilemalla sen oppii! Jätä vaivattu taikina kohoamaan liinan alle vähintään puoleksi tunniksi.

Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle alustalle ja vaivaa ilmakuplat pois. Kaulitse taikina ohueksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Levitä pullasudilla sulatettua voita taikinalevylle, pieni kerros kauttaaltaan. Lusikoi ja levitä omenahillo taikinalevylle ja ripottele (sokeri), kaneli ja kookoshiutaleet hillon päälle. Kääri taikina rullaksi. Parhaaseen tulokseen pääset kun lähdet rullaamaan taikinalevyn pidempää sivua, ihan kuin rullaisit kääretortunkin. Leikkaa rulla 3 tai 5 cm paloiksi vuokasi koosta riippuen. Asettele palaset voideltuun irtopohjavuokaan. Palaset saavat olla vuo'assa aika väljästi, ne kohoavat yhteen. (Ne rullan epätasaiset päätypalat kannattaa jättää vuuasta pois, paitsi jos taikinapula on kovin akuutti. Päätypalat voi paistaa pellillä erikseen pieniksi herkkupaloiksi!) Anna kakun kohota puolisen tuntia, voitele pinta kananmunalla ja paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Paistoaika riippuu pullapalojen paksuudesta, vuo'an täyttöasteesta ja uunista. Valmiin, jäähtyneen kakun voi koristella kuorrutteilla tai tomusokerilla.

Oma pulla onnistui oikein hyvin, täytteet pysyivät rullien sisällä eivätkä valuneet vuo'an pohjalle. Itseasiassa lisäsin kookoshiutaleet täytteeseen juuri sen takia, että arvelin niiden hieman sitovan nestettä ja estävän mahdollista valumista. Hillo kun ei ollut kovin kiinteää. Vaikka paistoin pullaa ehkä muutaman minuutin turhan pitkään, sisus oli silti mehevä ja maittava. Ja mielessä pyörii jo seuraava täytevaihtoehto: calvadosomenat :)

Perjantaisämpylät

Perjantai on ehdoton lempipäiväni: työviikko takana, koko viikonloppu edessä. Töiden jälkeen hipsitään ruokakauppaan ja ostetaan jotain hyvää iltapalaa. Leipätaikina kohoamaan ja lenkille. (Kuinka tehokasta ajankäyttöä! Melkein naurattaa.) Suihkuun, leivät uuniin, viinipullo auki ja sohvalle. Ah, sitä täydellisyyttä!  Mutta eipäs kaunistella liikaa, vaikka huumaava tuoreen leivän tuoksu täyttääkin pienen asunnon. Täytyy nimittäin myöntää, että kohtalaisen suuren lähikauppamme leipävalikoima alkaa huolestuttavasti huventua perjantaisen iltapäivän myötä. Jos haluaa tuoretta leipää, on se leivottava itse. Muuten saa liian usein tyytyä muovipussitettuun, ja miltei ikuisesti säilyvään tehdastuotteeseen. Pelottavia nuo nykyleivät, kun ne eivät edes homehdu, kuivuvat vain!

Viime perjantaina vietin pienen hetken jauhohyllyllä ja vertailin sämpyläjauhoja. Etsin jotain kohtuuhintaista, mutta runsaskuituista (en kuitenkaan halunnut pelkkää grahamia leipään). Hyllyt notkuivat höttövalkoisia jauhoja, mutta sinnikkyys kannatti. Mukaan tarttui Myllärin luomu sämpyläjauhoja. Ensin oli tarkoitus leipoa jotain aivan muuta, mutta pussin kyljessä ollut resepti käänsi pääni, ja päätinkin pyöräyttää sämpylöitä. Reseptissä en tietenkään malttanut pysyä, mutta tässä lopputulos:

Pähkinä-hedelmäsämpylät (n. 12 kpl)

2,5 dl maitoa (tai vettä)
25 g hiivaa
2 tl suolaa
reilu loraus (n. 2 rkl) siirappia
1 dl ruisjauhoja
n. 4 dl sämpyläjauhoja
0,25 dl öljyä tai sulatettua voita
1 dl kuivahedelmä-pähkinäsekoitusta

Liuota hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Lisää suola ja siirappi. Alusta jauhot taikinaan. Taikina jää löysähköksi. Sekoita kuivahedelmät ja pähkinät taikinaan (rouhi pähkinöitä tarvittaessa vähän pienemmiksi). Peitä kulho liinalla ja anna kohota reilun puolituntia. Kumoa taikina reilusti jauhotetulle alustalle ja pyöräytä taikina tangoksi. Jaa 12 osaan. Voit pyöritellä palat täydellisen pyöreiksi sämpylöiksi tai tehdä kuten minä: nostelin suorakaiteen muotoiset palat suoraan pellille ja vähän taputtelin sivuja tasaisemmiksi. En kuitenkaan saa sämpylöistä siistejä pyöreitä palloja, joten miksi nähdä turhaa vaivaa ja pahoittaa mielensä, kun ei onnistu? Anna sämpylöiden kohota liinan alla sen aikaa kun uuni lämpenee 225 asteeseen. Kostuta sämpylöiden pinta juuri ennen paistamista. Paista n. 15 minuuttia ja tuloksena on toivottavasti kauniin ruskeita, herkullisia sämpylöitä.

Sämpylät ovat tietysti parhaimmillaan uunituoreina, mutta nämä kyllä maistuivat meille lauantain aamiaisellakin.  Koostumus oli kivan ilmava, inhoan sellaisia tiiviitä möykkyjä, joita kehdataan kutsua sämpylöiksi.

PS. Lupaan lisätä kuvan sämpylöistä lähiaikoina!